Minulla on kehitysvamma. Kehitysvammaisuuteni ei näy ulospäin, eikä se isosti vaikuta. Varmaan se näkyy eniten siinä, miten ymmärrän ihmisten puheet, ja koulussa se näkyi mm. oppimisvaikeuksina, esimerkiksi. matemaattisessa hahmottamisessa. Sain kehitysvamma-diagnoosin kouluikäisenä, mutta jo päiväkodissa minulla huomattiin joitain kehitysvamman piirteitä. Kävin koulua pienluokassa, jossa oli 8 oppilasta ja minun oli helpompi oppia kun sain opiskella pienessä ryhmässä.
Jos tunnilla eteen tulee jokin pulma, kannattaa aina kysyä apua siihen, mitä koulutehtävässä tarkoitetaan. Kun miettii koulunkäyntiä kehitysvamman näkökulmasta, se vain tarkoittaa, että se henkilö tarvitsee enemmän aikaa koulunkäyntiin.
Sain myös Tourette diagnoosin alkuvuonna 2025. 14- vuotiaana aloin nähdä ja kuulla maailman neurokirjon silmin. 8. luokalla minulle alkoi tulla tic-oireita, mutta muut eivät huomanneet niitä. Aistiyliherkkyydet tekivät sen, että kovat äänet ja kirkkaat valot alkoivat häiritä ja tekivät oloni kiusalliseksi. Olin pitkään tosi sulkeutunut ja käperryin itseeni. Kun elämääni katsoo taaksepäin tuonne 8. luokkaan, elämäni on nyt toisenlaista, kun sain Tourette diagnoosin ja aloin ymmärtämään mistä oireeni johtuvat.
Lievänä ticksit näkyvät ääntelyinä. Saatan esimerkiksi maukua tai sanoa sanoja englanniksi. Voimakkaat ticksit ovat sellaisia, että saatan lyödä itseäni päähän tai käteen. Se, miten ticksit näkyvät riippuu aika paljon siitä, onko ollut kuormittava päivä vai ei.
Kun aloitin toimintakeskuksessa työt, vuorovaikutustilanteet olivat minulle tosi haastavia Myös ympäristön äänet ja valot antoivat omat haasteensa. Teen arkisin käsitöitä puotiin myytäväksi. Toimintakeskuksessa on aika meluista, mutta minulla on käytössä vastamelukuulokkeet, jotka helpottavat. Töissä on myös aistihuone, johon voi mennä lepäämään jos tarvitsee.
Haluaisin sanoa muille, että ei kannata luovuttaa, ja olkaa omia itsejänne sellaisina kuin olette.
-Aada
