Alkuvuodesta haettiin vammaispalvelun sotekyytejä Tampereelle. Äiti auttoi hakemuksen teossa. Tampereella on iso osa mun elämästäni, siellä esimerkiksi on mummola ja täti asuu siellä. Huhtikuussa tuli kielteinen päätös. Olin ihan paniikissa. Mä muistan sen kun olin mummolassakin ihan silleen, että mitenkä mä pääsen kotiin täältä kun tarviin kumminkin jonkin verran apua. Silloin kun mulle myönnettiin kuitenkin vakiotaksioikeus kotikuntaan ja ne tutut kuskit tietää ja tuntee mut. Sitten ne osaa auttaa mua ja osaa toimia niin kuin silleen kun mun kanssa toimitaan. Kun oon arka enkä ihan minkä vaan taksikuskin kyytiin edes uskalla mennä.
Kun tuli hylky siihen kyytihakemukseen, mun teki niin mieli sanoa, että sori kun mulle on tullut aivokasvain ja sen myötä mulle on tullu kaikkia haasteita enkä pysty saada ajokorttia. Ei ole mun ole vikani, että en pysty ajaa autoa tai käyttämään julkisia yksin. Iskäkin sanoi, että ei tää voi näin mennä. Tehtiin yhdessä vanhempien kanssa oikaisuvaatimus ja siitä meni viikko tai kaksi, sitten tuli päätökseen oikaisu.
Oon ihan tyytyväinen, että sain Tampereelle kyydit, mutta olisin toivonut myös Kangasalle, koska siellä asuu serkut ja toinen avustaja. Mutta avustaja tulee sitten meille yleensä ja joskus meen Tampereen ja Kangasalan rajalle ja avustaja hakee mut siitä. Toivoisin, että tää mun kokemus voi auttaa jotain toista nuorta, että kannattaa tehdä oikaisuvaatimus ja odottaa sen tulemista. Pyytäkää rohkeesti apua hakemusten täyttämiseen.
-V.T.
