Koulussa ei ollut kavereita, kun olin koulukiusattu. Mä sairastin sen takia masennusta, kun mua ei ymmärretty koulussa ja kun ei ollut yhtään kaveria. Mut jätettiin ulkopuolelle. Muistan sekin, kun oli joku tunti ja opettaja sanoi, että menkää ryhmiin. Muille löytyi ryhmä paitsi mulle. Opettaja sanoi, että saat valita, meetkö johonkin ryhmään vai meetkö avustajan kanssa pois luokasta. Se tuntui tosi idioottimaiselta. Näitä tällaisia on sattunut useamman kerran. Kerran kun arvottiin parit, mulle piti tulla pariksi yksi luokkalainen poika ja se ei suostunut tekemään mun kanssa sitä. Meni päiviä kun mulle ei sanottu yhtään mitään. Se tuntui kivalta kun välillä kun yksi tyttö tuli välillä välipalalla juttelemaan. Kiusaamiseen yritettiin puuttua, mutta ei se onnistunut. Tiedän että siellä koulussa on vieläkin kiusaamista.
Olin pari kertaa sairauslomallakin koulusta, mutta silti musta tuntuu, että vaikka olin parikin kuukautta pois, kukaan ei tullu kysymään, että missä sä oot ollu. Mulla meni niin syvälle se masennus, että kävin nuorisopsykiatrilla. Ne käynnit auttoi, koska se oli niin hyvä se psykiatri. Ja sit kaikki terapiat oli siinä rinnalla. Toisaalta väsyin siihen, kun oli koulua, koulukuraattorilla ja -psykologilla käyntiä ja oli neljä eri terapiaa. Mietin välillä, että mihin väliin näitä tungen, kun koulussakin pitäisi käydä. Kerran kun oli köksän tunti, innostuin siitä kovasti, kun tykkään laittaa ruokaa ja leipoo. Lähdettiin avustajan kanssa sinne tunnille ja mä kävelin käytävää tosi lujaa ja kyllä sanoin avustajan ihmetellessä mun menoa, että minä pystyn, jos minä haluan.
Ei mulla oo ollu oikein kavereita. Yksi mulla oli ihan pienenä, mutta se muutti aika kauas. Ollaan vielä välillä tekemisessä, mutta se on jäänyt aika vähiin. Kaverien puute vielä korostuu siinä kun kaikilla mun sisaruksilla on kavereita ja ne on kaikki kavereittensa kanssa ja sit kun möllötän vaan jossain sohvan nurkassa kun mulla ei oo niitä kavereita. Tuntuu kurjalta, kun ei oo kavereita. Juhlapyhät on ihan kamalia esimerkiksi nytkin mä mietin, että mitähän mä teen juhannuksena, kun mun molemmat vanhemmat on töissä ja sisarukset on kavereittensa kanssa.
Jos kokee koulussa kiusaamista esimerkiksi ulos sulkemisena, kannattaa kertoo kotona avoimesti eikä jää vaan itte miettimään. Menee puhumaan vaikka kuraattorille rohkeesti. Kun kävin Jyväskylässä Valterikoulussa tukijaksolla viikon seiskalla, kasilla ja ysillä, niin siellä mua ymmärrettiin ja siellä oli tosi kivaa. Sellaisesta paikasta voisi muutkin koulut ottaa oppia.
-Veeruska
Kuvassa kirjoittajan tekemä taideteos, joka kuvaa yksinäisyyttä ja porukasta ulos sulkemista.
Kuvassa nuoren tekemä lista siitä, mihin asioihin kiusaaminen on hänen kohdallaan vaikuttanut. Tässä kuvan teksti tekstimuodossa:
Olen koulukiusattu
- Satuttaa syvästi / lopullisesti.
- Vaikeaa mennä kouluun.
- Pilaa mahdollisesti koko elämän.
- Vaikuttaa arvosanoihin.
- Väsyttää enemmän.
- Masentaa.
- Stressaa.
- Hankala tehdä ryhmätöitä.
- On turhautuneet.
- On ahdistuneempi.
- Pelottaa.
- Vaikuttaa uneen.
- Itkettää.
- Opiskelu ei kiinnosta.
- Olen yksi, mutta en ainoa kiusattu.
