Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä nyt pari vuotta. Oli oikeastaan aika helpottunut olo jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, koska olin miettinyt sitä jo vuoden. Olin kokeillut työelämässä jo monenlaista ja koin, että se on aika haastavaa. Toisaalta eläkkeellä olo on raskasta, kun aina pitää miettiä mitä tekee, ei ole sellaista rutiinia. Oon koittanut opetella, että aamulla herään aikaisin ja illalla meen nukkumaan aikaisin. Kotona tykkään neuloa. Neulon milloin mitäkin, eniten tykkään tehdä sukkia, vauvoille ja taaperoille vaatteita. Mun töitä voi käydä katsomassa Instagramista @rakkaudesta_lankaan tililtä. Teen myös palapelejä.
Jos jalka toimisi kunnolla, Zumba kiinnostaisi. Tykkäisin lenkkeillä, mutta nyt käyn rollaattorin kanssa pihalla. Nyt on ollut pitkään, että en ole yksin uskaltanut lähteä mihinkään. Avustajan kanssa tulee lähettyä. Hän käy kaksi kertaa viikossa, mutta päivät, milloin hän tulee, vaihtelee. Avustaja olisi koko ajan touhuamassa, mutta itse tykkäisin olla rauhallisemmin. Aina jos on fyssaria niin siellä käyn, mutta se on vain suunnilleen kuukauden välein. Asun nyt yksin ja oon pärjännyt hyvin ja käyn itsekseni kaupassa.
Oon nyt päättänyt, etten syö eineksiä vaan teen ruuat itse. Tykkään tehdä kaikenlaista ruokaa. Kohtausten takia en uskalla paistinpannulla paistaa, paitsi silloin kun avustaja on paikalla. Koitan aina hyödyntää avustajaa ruuanlaitossa. Välillä innostun leipomaan ja sitten tulee tehtyä milloin mitäkin. Esimerkiksi pullia ja tiikerikakkua tulee tehtyä. Kerran tein mokkapaloja Omar-kuorrutteella kun löysin sellaisen ohjeen.
Jos miettii, että onko työelämässä vai hakeutuuko työkyvyttömyyseläkkeelle niin sanoisin nuorille, että kaikkea mitä vaan pystyy ja uskaltaa, kannattaa kokeilla. Vaikka te-toimiston jutuilla kokeilla, esim. työkokeiluilla. Niissä olen ollut itsekin mukana. Mutta jos ei pysty, puhu lääkärin kanssa, että mitä mieltä lääkäri on. Jos lääkäri on myös samaa mieltä, niin kannattaa pyrkiä työkyvyttömyyseläkkeelle ihan hyvillä mielin.
Työkyvyttömyyseläkkeellä pystyy kuitenkin tekemään pienellä prosentilla töitä, jos haluaa. Ja sitten vaan hommata jotain rutiinia arkeen, vaikka vapaaehtoishommista. Itse oon ollut epilepsialiitossa vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä ja kesäkisoissa hommissa. Oon ollut vapaaehtoisena 2012 vuodesta lähtien, heti vaan kun pääsin siihen mukaan. Käyn myös säännöllisesti Epilepsialiiton nuorten etäryhmä Sohvanurkassa, koska siellä näkee muita. En mä kotona nää ketään.
-L.R.
