Minulla on ollut syntymästä lähtien skolioosi sekä neurogeeninen rakko. Läpi lapsuuden minulle on tehty useita kirurgisia operaatiota. Lisäksi oikeaan nilkkaan tuli hermovaurio potilasvahingon seurauksena minun ollessa 7-vuotias. Tästä huolimatta minulla oli lapsuudessa monia todella hyviä ystäviä ja olin osa porukkaa. Lapsuudessa ystäväni hyväksyivät minut sellaisena, kun olen.
Yläkouluun mennessä vanha luokkamme hajosi ja asiat muuttuivat. Minua kiusattiin yläasteella. Kiusaaminen oli porukasta pois jättämistä sekä asioiden puhumista selän takana ja minusta haluttiin vain hyötyä. Murrosiässä omien sairauksien hyväksyminen oli vaikeaa myös itselleni ja olin yläkouluikäisenä masentunut sekä itsetuhoinen. Itsetuhoisuuteni näkyi niin, että jätin oman terveyteni hoitamatta.
Koin myös valtavaa sosiaalista painetta kuulua porukkaan ja tein typeriä asioita, jotta kuuluisin porukkaan. Tuolloin luulin myös, että ystävyys näiden kiusaajien kanssa on aitoa, mutta se ei ollut. Onneksi minulla oli kavereita myös koulun ulkopuolelta eivätkä koulussa kaikki kiusanneet. Tuohon aikaan minun olisi pitänyt arvostaa oikeita ystäviä enemmän eikä vain hakea kiusaajien hyväksyntää.
Silloin kuin kiusaaminen oli pahimmillaan sekä mielialani alimmillaan minua jaksamaan auttoi meidän perheemme koira sekä hevosharrastus. Eläinten kanssa sain olla oma itseni, eivätkä ne syrjineet minua vaan hyväksyivät minut sellaisena kuin olen. Lisäksi perheen tuki oli tuolloin tärkeää.
Yläasteen jälkeen kiusaaminen alkoi helpottaa kiusaaja kaveriporukan hajotessa eri lukioihin. Lukioon mentäessä sain myös uusia ystäviä, joiden seura auttoi. Lisäksi kävin koko yhdeksännen luokan kevään keskustelemassa psykologin kanssa. Tolloin ajattelin, että siitä ei ollut mitään apua, mutta jälkeenpäin ymmärrän sen, että oli siitä apua. Itsensä hyväksymisessä auttoi se, kun aloin ymmärtää, etteivät ne kiusaajat olleet minun oikeita ystäviäni vaan he halusivat vain hyötyä minusta. Lisäksi sellaisten ihmisten seura auttoi, joille ei ollut väliä onko minulla joku sairaus vai ei.
Itseni hyväksyminen tuli ajan kanssa. Itsensä hyväksyminen lähtee ennen kaikkea omasta itsestään eivätkä toiset ihmiset voi tehdä sitä puolesta, vaikka ulkopuolisten tuki voi auttaa käsittelemään asioita.
-Miina
